Lions Clubs International - Piiri 107-A

Leijonat taas hyvällä asialla 21.10.2012

Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö. Sen ovat vuonna 2004 perustaneet Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen UNICEF. Säätiön toiminnassa ovat mukana myös Pelastakaa Lapset, Plan Suomi Säätiö, Suomen Lähetysseura, Fida International, Solidaarisuus ja SASK. Yleisradio tukee Nenäpäivää ohjelmatoiminnallaan.

Myös leijonat kaikkialla Suomessa ottavat osaa keräykseen. Lukuisat klubit ovat ottaneet tärkeän asian omakseen ja monin eri tavoin osallistuvat keräykseen omilla paikkakunnillaan.

A-piirin entiset piirikuvernöörit osallistuivat keräykseen perinteisesti Turun Mikaelin kirkossa 21.10.2011 järjestetyssä Tuomasmessussa hoitamalla tyylikkäästi kolehdin keruun. Messun kolehtipuheen piti Suomen Lions-liiton Leo-johtaja Antti Forsell. Kolehdinkantajat toimivat PDG:t Marja-Leena Knuutinen, Bo Lindberg, Heikki Mäkelä, Harri Nurmi, Antero Siivola, Björn Taxell ja Mikko Torkkeli.

Teksti ja kuvat
Lars Wiren
DC Tiedotus, Piiri 107-A

Antti Forsell:

Nenäpäivä 2012 - Tuomasmessun kolehtipuhe

Olen Antti Forsell, nuori jäsen lionsklubissa, ja tulin puhumaan omasta kokemuksestani maailman köyhimpien lasten auttamisessa ja siihen liittyen hauskasta Nenäpäivä-kampanjasta. Palvelu- ja avustustyöstä olen saanut elämääni niin paljon kokemuksia, taitoja, ja uutta arvostusta ihmisyyttä kohtaan, etten edes puheessani osaa kertoa kaikkea sitä. Siksi olen erittäin kiitollinen tästä mahdollisuudesta puhua kansainvälisen Nenäpäivä-kampanjan puolesta.

Suomessa Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö, jonka toiminnassa avun perille viejinä ovat vahvasti mukana muun muassa UNICEF, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Punainen Risti ja Suomen Lähetysseura. Nenäpäivän keräysvaroilla tuetaan kehitysyhteistyöhankkeita, jotka keskittyvät lasten oikeuksien monipuoliseen edistämiseen. Apu kohdistuu aina lapsiin ja heidän perheisiinsä!

Lapset ja perheet ovat ajankohtaisia meilläkin, onhan isänpäiväkin jo nurkan takana. Itse koen lasten ja nuorten auttamisen äärimmäisen tärkeäksi.

Olen elänyt Kaakkois-Aasiassa, jossa olen nähnyt köyhimpien malesialaisten ja indonesialaisten lasten ja perheiden hädän, mutta samalla kokenut heidän äärettömän kiitollisuuden antamastani avusta. He olisivat halunneet tarjota minulle juhlan, illallisen, vaikka itse elävät äärimmäisessä nälässä. Päädyimme heitä kunnioittavaan ratkaisuun, jossa sain pienen käsityö-muiston kyläjuhlan sijaan. Nämä ovat koskettavia kokemuksia, joita aina kannan ja vaalin mukanani, siksi haluan auttaa. Vastaavalla tavalla olen Afrikassa nähnyt kuinka pienen pojan koko maailma on kirkastunut itkun ja surun keskeltä, kun olen vienyt hänet kauppaan ja ostanut ruokaa hänelle ja hänen perheelleen.

Meillä kaikilla ei ole mahdollisuutta vierailla indonesialaisessa kylässä, tai kohdata afrikkalaista perhettä. Siksi Nenäpäivä on loistava kampanja, joka hauskalla tavalla antaa mahdollisuuden auttaa, kuitenkin muistuttaen köyhimpien perheiden hädästä ja avuntarpeesta.

Nenäpäivän tunnistaa erityisesti hauskasta punaisesta nenästä. Iso punainen nenä on kuin naamari, jonka avulla voimme tehdä kaikkea hauskaa kerätäksemme varoja tähän tärkeään kampanjaan. Minun ensimmäiset kokemukset hauskasta punaisesta nenästä ovat TV:stä tuttu Pikku Kakkosen Pelle Hermanni, joka söi usein lättyjä ja mansikkahilloa, sekä päivitteli usein asioiden tilaa sanomalla "Voi änkeröinen!" ja "Se on ihan mahoton tuo kepakko!". Toinen vahva muisto liittyy Vesa-Matti Loirin hahmoon Nasse-setään, jonka vakiohokema oli "Nasse-setä on hyvin hyvin vihainen".

Niin tai näin, auttaminen ja hyväntekeminen voi olla hauskaa, ja sellaista johon meidän kaikkien on helppo osallistua. Samalla voimme saada itsellemme hyvän mielen niin kohteen auttamisesta kuin kokemastamme hauskuutuksesta. Mitäpä, jos tilallani olisi Nasse-setä sanomassa, että "Nasse-setä on hyvin hyvin huolissaan"?

Vuoden 2012 Nenäpäivän keräysvaroilla koulutetaan nuoria ammattiin Somalimaassa, autetaan katulapsia uuden elämän alkuun Keniassa, tehdään malarian ja tartuntatautien vastaista työtä Sierra Leonen kylissä ja suojellaan tyttöjä sukupuolielinten silpomiselta ja lapsiavioliitoilta Etiopiassa. Yksi iso teema on lasten koulussa käynti ja työtä riittää, sillä Afrikan köyhimmissä maissa noin joka kolmas lapsi ei edelleenkään pääse kouluun. Pienikin apu on arvokasta, sillä jo kolmella eurolla saa kouluvälineet neljälle lapselle vuodeksi ja esimerkiksi Nepalissa on mahdollista kustantaa kokonainen kouluvuosi 12 eurolla. Tämä Nenäpäivänä suomalaisilla on hieno mahdollisuus välittää ja antaa tukensa köyhimmissä oloissa asuville lapsille.

Nenäpäivää mainostetaan punaisella nenällä. Punainen väri ja nenä viestivät meille kaikille jotain, sekä yhdessä että erikseen. Nenä näyttää suuntaa ja vie meitä eteenpäin. Punaisen koemme yleisesti huomiovärinä, on aika pysähtyä ja olla tarkkaavainen. Voimme myös punastua, kuten itse olen nolona kokenut. Aikaa sitten minulta tultiin pyytämään apua vastaavanlaiseen kampanjaan ja keräykseen. Kysyin silloiselta kerääjältä, että miksi? Mutta hänpä kysyikin minulta takaisin, Miksi ei – miksi minä en haluaisi auttaa? Lehahdin kasvoiltani tulipunaiseksi, koska en keksinyt yhtään syytä miksi en haluaisi auttaa. Rehellisesti, en vieläkään tiedä syitä, miksi en haluaisi auttaa. Ehkä siksi olenkin jäsen lionsklubissa, ja ehkä myös siksi haluan aktiivisesti toimia tässä Nenäpäivä-kampanjassa.

Meillä jokaisella on omat vastauksemme tähän, mutta toivon että pohditte omaa auttamishaluanne kolehdin aikana. Uskon, että me kaikki haluamme auttaa kanssaihmisiämme hädässä. Mukailen tässä erästä jo edesmennyttä kirkkoherraa, joka kolehtipuheessaan toivoi, että ihmiset laittaisivat vähän reilummin rahaa kolehtiin ja sanoi, että taivaassa ei kilisevällä tee mitään ja siinä toisessa paikassa kahisevakin palaa.

Meillä on tällä kertaa kolehdin kerääjinä jo hieman iäkkäämpiä herroja ja rouvia, joten minäkin toivoisin kahisevaa kevyttä kolehtia, ettei heidän selkänsä nyrjähdä painavan kolehdin kantamisesta.
Iloista ja hauskaa Nenäpäivää kaikille!