Lions Clubs International - Piiri 107-A

Bengtskär kutsui lioneja

Lions-kausi 2012 – 2013 käynnistyi hyvin merellisissä tunnelmissa, kun Lions-veljet lähtivät LC Kaarinan järjestämälle luontoretkelle Bengtskärin majakalle yhteistyössä Rosita Oy:n kanssa. Matkalle oli ilmoittautunut yhteensä 50 Lions-veljeä & ladya. Matkalle lähdettiin M/S Lilyllä Aurajoen rannalta varhain lauantaiaamulla 8. syyskuuta raikkaassa mutta aurikoisessa syyssäässä.

Lioneille oli varattu aluksen alakerrasta kabinettitila, joka täyttyikin heti matkan alussa innokkaista risteilijöistä. Leijona-tilaisuuden juonsi Lion Allan Savola ja matkaan osallistuivat DG Reino Laine, D-ystävyyspiirin DG Juhani Nyyssönen ja IPDG Mikko Torkkeli puolisoineen.

Aluksen lipuessa Aurajokea pitkin merelle, nähtiin jokirannassa useita purjeveneitä juhlaliputuksella varusteltuna ja muutenkin rannassa oli normaalia enemmän "säpinää". Syy selvisi myöhemmin: naapurimaan kunigaspari vieraili Turussa samaisena sunnuntaina. Jokirannassa olivat tietysti myös paikalliset merenkäynnin ylpeydet, purjelaivat Sigyn ja Suomen Joutsen arvokkaasti ankkuroituneena.

Satamasta matka jatkui Ruissalon rantoja seuraten kohti ainutlaatuista Turun saaristoa auringon paistaessa mukavasti taivaalta. Aluksen kapteeni, merikapteeni & Lion Stefan Jensen, varoitti jo heti lähdön jälkeen, että merisääksi on luvattu navakkaa tuulta ja mahdollisesti sadekuuroja. Lisäksi hän varoitteli voimakkaasta aallokosta, joka oli jo parilla aikaisemmalla risteilyllä estänyt maihinnousun saarelle. Alkumatkan aikana sadekuuroista ei ollut tietoakaan mutta tuuli piti huolen siitä, että aurinkokannella kukaan ei ottanut aurinkoa ilman paitaa. Matkalla kohti kuuluisaa Bengtskärin majakkaa, kuulimme eloisan kertomuksen rakennuksen yli 100-vuotisesta historiasta ja viimeisistä päivistä toiminnassa majakkana.

Suomenlahden edustalla, 25 kilometriä Hangosta lounaaseen kohoaa Pohjoismaiden korkein majakka 52 metriä merenpinnan yläpuolelle. Bengtskärin majakka on saaristomeren uhkein ja vaikuttavin nähtävyys, jonka jyhkeät kiviseinät ovat nähneet monet historiamme vaiheikkaat tapahtumat. Yhdeksän vuosikymmenen ajan majakka on ohjannut tuhansia merenkävijöitä turvallisille väylille. Ennen 1900-lukua Bengtskäriä ympäröivä karikkoinen merialue koitui monen laivan kohtaloksi. Lopullisen sysäyksen majakan rakentamiseen antoi höyrylaiva Helsingforsin haaksirikko 1905, jonka jälkeen Keisarillinen senaatti myönsi varat arkkitehti Florentin Granholmin piirtämän, Itämeren ylväimmän kivimajakan rakentamiseen. Vuonna 1906 Bengtskärin majakan rakennustöissä ahersi 120 työntekijää ja elokuussa 1906 saarella järjestettiin juhlalliset harjannostajaiset. Kiviseinään muurattiin majakan piirustukset, perustamisasiakirja ja sen ajan kolikkorahoja. Sen jälkeen rakennettin pyöreä torni, jonka huipulle johtaa 252 betoniaskelmaa. Majakan valo sytytettiin ensi kertaa 19.12.1906. Pariisista tilatun, petroolilla toimivan valolaitteiston valotunnuksena oli kolme välkkyä joka 20 sekunti ja kantomatka peräti 20 meripeninkulmaa. Talvella 1907 ullakolle asennettiin vielä seitsenmetrinen sumusireeni, jonka sumutörähdykset kuuluivat aina 15 meripeninkulman päähän. Asuinkerroksiin majoittuivat kolme majakanvartijaa, sumusireeninhoitaja ja majakkamestari perheineen, yhteensä 15 henkilöä. 1920- ja 30-luvuilla väkiluku kasvoi, enimmillään majakan asukasmäärä oli 32 henkilöä... Sotien aikana majakkarakennus on kokenut kovia ja niistäkin kuulimme erittän mielenkiintoisia tarinoita.

Matkan varrella nautimme erinomaista lounasta ja mikäpä merihenkiselle matkalle sopisikaan paremmin kuin lohisoppa saaristolaisleivän kera. Soppa maistuikin erinomaisesti ja annosten jakelukin tapahtui mainiosti Lions-hengen mukaisesti ketjussa henkilöltä toiselle. Ruokailun aikana tulikin sitten ensimmäinen sadekuuro ja meri antoi hieman näytettä tulevasta..

Matka jatkui Hiittisten saariston lävitse kohti viimeisiä ulkosaaria ennen avomerta. Majakka sijaitsee Saaristomeren uloimmalla luodolla Pohjoisen Itämeren itäosassa. Saapuessamme saarelle tuuli yltyi ja aallonkorkeus oli lähemmäs kaksi metriä. Vasta kolmannella yrityksellä kapteeni onnistui kiinnittymään rantakallioon ja matkustajat pääsivät nousemaan Bengtskärin majakkasaarelle. Innokkaimmat matkustajat kiipesivät juoksujalkaa majakan huipulle ihailemaan mahtavaa merimaisemaa. Valotornista näki aina Hankoon saakka, jos vaan osasi katsoa oikeaan suuntaan. Vierailu majakalla piti alunperin kestään reilut kaksi tuntia mutta jo noin 45 minuutin kuluttua kapteeni soitti aluksen sumutorvea ja kuulutti, että matkustajien on palattava alukseen välittömästi. Luonto näytti voimansa ja sadekuuron myötä tuuli yltyi erittäin voimakkaaksi tehden alukseen palaamisen vaikeaksi, jopa vaaralliseksi. No kaikki onnistuivat onnellisesti palaamaan alukseen ja alus irrottautui rantakalliosta & suuntasi keulan takasin kohti Turkua. Ennen saariston tarjoamaa suojaa aallokko keinutti alusta varsin mukavasti ja sadekuurot kastelivat kannella olleet.

Koska vierailu saarella jäi lyhyeksi päätti kapteeni kiertää pidemmän reitin kautta takasin Turkuun. Sadekuurojen säestämällä paluumatkalla nähtiin paljon merilintuja, joutsenia, harmaahaikaroita, merimetsoja ja jopa merikotka kunnioitti läsnäolollaan. Matkalla ollut saaristo-opas Seppo Sällylä eläytyi esityksiin Bengtskärin taistelusta, saarelta löydetyistä esineistöstä ja luonnosta sellaisella antaumuksella, että se ei jättänyt ketään kylmäksi. Turkuun saavuttiin illansuussa Paraisten ohitse Pitkäsalmea pitkin ja Pitkäsalmen sillan kohdalla kohtasimme vielä jännittävät hetket: mahtuuko alus sillan alitse ilman kosketusta? Menihän se mutta ei maston ja sillan väliin jäänyt kuin Turun Sanomien viikonloppunumeroa vastaava tila.

Matka päättyi noin kello 21:00 Vaakahuoneen edustalle ja matkaan tyytyväinen matkustajaryhmä katosi hämärtyvään Turun iltaan iloisen puheensorinan säestämänä.

Kiitokset LC Kaarinalle hienosta kokemuksesta Turun kauniissa saaristossa!

> Katso lisää kuvia.

Teksi ja kuvat:
Piirin 107-A tiedotus- ja PR-toimikunta
Ismo Viinikainen